Äitini täyttää tänään 80 vuotta.
Lapsena olin joka paikkaan kerkiävä adhd-ikiliikkuja, joka varmaan jo pelkästään vei ison osan energiaa yhdeltä ihmiseltä. Kun olin 5-vuotias perheessä oli jo 3 nuorempaa sisarusta. Tämä pääluku olikin vakio, aikuisikään saakka. Äitini olessa 47- vuotias saimme vielä pikkusiskon!
Isällä oli paha sydänvika lapsena sairastetun streptokokki-tulehduksen takia. Hän sai toistakymmentä vuotta lisäaikaa muoviläppien ansiosta. Tämä leikkaus ei ollut vielä tavallinen 60-luvun lopussa. Isä nukkui pois 9 tammikuuta 1981.
Perheeseen kuului myös isänisä, mutta koska hän oli iäkäs, äidin osaksi lankesi 4 lapsen lisäksi suuri osa pienen maatilan raskaista töistä. Vasta saadessani hepuleita kahden vilkkaan pojan ja kahdeksaan tuntiin rajoittuvan leipätyön (säännöllisine vapaineen) rulijanssissa olen osannunnut antaa arvoa äitini suorituksille. Ei pelkästään se työmäärä, vaan että niitä hepuleita ei juuri koskaan ole esiintynyt.
Näin juhlapäivänä voi kerrata mitä tärkeitä asioita äitini opeista on jäänyt takaraivoon.. Ei messuamisella , vaan hänen oma käytöksensä esimerkkinä.
Tärkeintä on että pidämme toisistamme huolta.Varsinkin lapsista pitää pitää huolta. Omia lapsia ja lapsenlapsia oli vajaa parikymmentä vuotta sitten yli tusina, mutta tämän lisäksi sai muutama Punaisen ristin kautta tuleva lapsi osansa huolenpidosta ja rauhallisia hengähdystaukoja vaikeissa oloissa elävien perheiden arjesta.
Eritysesti muistan äitini merkityksen yhdelle lievästi toimintarajoitteiselle nuorelle. Hänen täyttäessään 18, loppui tuki sijoituskodille, ja hän ei enää ollut tervetullut paikkaan, joka oli ollut Koti vauvasta asti. Muutkin yhteiskunnan tarjoamat tukitoimet muuttuivat uusiksi täysi-ikäisyyden myötä kertaheitolla, vieraita uusia ihmisiä. Ainut kiintopiste oli useat kouluvapaat äitini luona, nyt ilman yhteiskunnan kulukorvauksia.
Asioiden tärkeysjärjestystä on hyvä miettiä säännöllisin väliajoin. Tilannekuva Kangasrääsiön talosta mikä-lie-vuosi juhannusviikolla: Äiti istuu kiikkutuolissa yksi lapsenlapsi sylissään. Tupaan poikkeaa tuttava, joka kehuu että asunto on nyt siivottu katosta lattiaan. Kynnykset on jynsätty lopuksi kynsiharjalla, jotta on saatu kaikki lika pois.
Äiti katsoo ikkunasta - pilvenhattaroita kai - ja sitten ympärilleen tuvassa, missä näkyy ison perheen elämisen merkit. Toteaa sitten rauhallisesti: "Minusta on parempi pitää lasta sylissä , kuin kuurata kynnyksiä."
Onhan niitä äitin oppeja joka lähtöön, mutta tämä on niistä tärkein.
 |
| Päivän kunniaksi: Postia äitiltä rillumarei-vuosilta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti